Täällä taas! Aika heikosti menee, ajatukset on sekasin ja reflat päällä. Oon nimittäin TAAS lopettanu (ainaki vähäks aikaa, niinhän se aina menee) Oon jo niin turtunu tähän mun elämään, että subureflatkaan ei tunnu niin pahalta. No mitä mulle sit on tapahtunu tässä muutaman kuukauden aikana?
Mun luottamus on petetty pahemmin ku koskaan aikasemmin ja sen teki tällä kertaa mulle kaikista rakkaimmat ihmiset. En pysty enää luottamaan keneenkään ja musta on tullu ihan vainoharhanen. Ei oo kivaa epäillä kyseisten ihmisten jokaista lausetta. Tän episodin jälkeen mulla oli mitta niin täynnä, että harkitsin jo vakavasti Siperiaan muuttamista. Pikkuhiljaa tää paha olo on helpottanu, mut se jätti muhun omat jälkensä.
Lisäks tunnen niin hirveetä syyllisyyttä, että sattuu. Pari vuotta sitte meneten yhen ihmisen. Viime aikoina tää ihminen on pyöriny mun mielessä enemmän ku tarpeeks. Meidän välit katkes aika riitaisissa merkeissä ja ei olla juteltu sen jälkeen. Sen narkkaaminen lähti käsistä aikalailla samoihin aikoihin ku meillä meni välit poikki. Sen takia koen olevani vastuussa sen huumeidenkäytöstä ja mulla on siitä syyllinen olo. Mun tekis mieli ottaa siihen yhteyttä ja pyytää anteeks kaikkea, mitä tää ihminen joutu mun takia kestämään. Siinä on vaa sellanen juttu, että en uskalla. En haluu ottaa sitä riskiä, että tää henkilö haistattaa mulle vitut ja käskee painumaan helvettiin. Mä en kertakaikkiaan kestäis sitä nyt, ku oon muutenki henkisesti rikki.
Ja tosiaan, tänään seittemäs päivä ilman, voiton puolella ollaan. Nyt ku vaa pystyis pysyy irti siitä subusta. Mitään hyviä ideoita, mitä pitäis tehdä sillon, ku iskee ihan mieletön vetohalu?
