Mun tekis mieli itkee. Ilosta. Tää mun parantuminen on lähteny käyntii niin hyvin, ettei tää varmaan oo tottakaan. Fyysinen kunto on suht jees, kuumetta on enää vaa nimeks ja vähän on tällasta jokapaikan särkyy + selkä on helvetin kipee. Psyykkinen puoli sit taas on viel paremmas kunnossa, ainakin toistaseks.
Nyt oikeesti tajuun, mitä huumeet on mulle tehny. Ennen ajattelin, että ne pilaa vaa mun terveyden, mut nyt näen sen kaiken paskan, minkä ne tekee myös mielenterveydelle.
Ne on monta vuotta syöny mua sisältäpäin, tehny musta loppujen lopuks helvetin sulkeutuneen, ilkeen, tunteettoman, epävarman ja sosiaalisia tilanteita pelkäävän ihmisen. Tiedostin kyllä tän kaiken, mut ikinä en tajunnu (tai halunnu tajuta), että se vois johtuu subusta. Luulin, että se on mun luonne, että elämä on tehny musta sellasen.
Viime vierottautuminen ei ollu samanlainen ku tää, ei todellakaan. En suostunu muistamaan, mitä kaikkee huonoo huumeet on aiheuttanu, vaan päässä pyöri ainoastaa ne kaikki hyvät muistot (lähinnä subuhistorian alkuajoilta, sillon ku siitä vielä sai jotain oloja..). Lisäks kuivanarkkasin koko ajan, itkin subun perään ja laskeskelin päivii siihen, millon saan taas vetää silleen, ettei tuu refloja. Nyt tilanne on täysin päinvastanen. Viis vitun päivää täysin ilman, ja mä jo huomaan, että musta alkaa pikkuhiljaa löytyy se sama ihminen, mikä olin vuosia sitte. Sanat ei riitä kuvaamaa tätä fiilistä.
Mun nopee parantuminen johtuu luultavasti siitä, että kitkuttelin puolkipeenä parisen viikkoo ennen täydellistä vierottautumista, ja viimisen viikon siitä pelkästään tramaleilla. Viime kerralla täs vaiheessa olin viel ihan puolkuollu zombie.
Jos tää tällä kertaa vaikka onnistuis?
Tosi paljon tsemppiä sulle, alku kuulostaa tosi hienolta! Kyllä sä onnistut! Täällä ainakin kannustetaan sua kovasti, piti vaan tulla sanomaan :)
VastaaPoistaKiitos! Ihanaa, ku mulla on tällaset tukijoukot :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitoksia :) Yritä olla mahollisimman paljon sun miehen tukena, voin varmuudella sanoo, että se auttaa sitä taistelemaan kovemmin!
PoistaOon ihan superonnellinen sun puolesta! :)
VastaaPoistaJoo, ilkeys ja tunteettomuus ja välinpitämättömyys. Mä en ite kanssa ees tajunnut, että olin näitä kaikkia ennen kuin tajusi että menetän tän vittumaisuuteni takia hyvän ystävän. Oli niitä hyviäkin ystäviä kadonnut jo ikuisuuksia, mutta sitten kun tajusi että jos mä tän viimeisen käyttämättömän ihanan ihmisen menetän, niin mä en tuu enää takasin.
Ite ollut nyt ilman 1½ kuukautta (!!!) MITÄÄN ja ikävä tota alkuaikaa kun oli ilman, kun tajusi vielä niitä syitä miksi olla ilman. Itelle ainakin iskenyt nyt sellainen älytön ikävä ja kaipaus. Huono alkaa tajuta tässä vaiheessa, etten mä tee vieläkään tätä täysin itseni takia vaan muiden ihmisten, vaikka asian pitäis olla täysin päinvastoin. Katkaisin kans kaikki välit nistipiireihin ja sekin on vituttanut, kun nyt on ihan älyttömän yksinäinen fiilis aina silloin tällöin.
Jaksamisia, sul on ihan älyttömän paras asenne! :) Löydät kyl vielä sen ihanan ihmisen kokonaan itestäs, jonka aineet kadotti.
Mulla nous kyyneleet silmiin, ku luin tän kommentin. Kiitti tuesta, olet ihana!
PoistaPuoltoista kuukautta on tosi hieno saavutus, sun kannattaa olla ylpee itestäs. Ja toi kuulostaa niin tutulta, mäkin oon yrittäny lopettaa vähän vääristä syistä ja välillä on niin kova ikävä aineita että itkettää... Mulla on myös tosi yksinäistä ajoittain, ku ei mulla oo oikein ketään kaveria, joka tappelis samojen asioiden kanssa. Fakta on, että narkkaria ei voi ymmärtää kukaan muu ku toinen narkkari.
Jaksamisia myös sulle, ja voimahali siihen lisäks! :)
On mennyt yli kuukausi.. kuinka voit?
VastaaPoistaHengissä ollaan, yritän kirjotella tarkemmin muutaman päivän sisällä :)
Poista