Narkkari. Nisti. Tuntuu ihan siltä, että mun otsassa lukis jompikumpi noista sanoista.
Oon menny lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. vierottautuminen lähestyy, siihen on noin kuukausi aikaa. Oon nyt tiputtanu mun annosta pikkuhiljaa, että viekkarit ei olis sit niin pahat. Oon ollu jotain 2 viikkoo puolkipeenä ja rupeen olemaa aika zombi jo. Ruoka ei maistu, oon laihtunu jonku verran enkä jaksais tehä oikein mitään.
Psyykkinen puolikaan ei ihan kunnossa oo. Mulla on kaiken aikaa päällä kauhee alemmuuskompleksi ja haluisin vaa ryömii johonki piiloon kaikelta...
En tiiä mitä tekisin ilman mun ihanaa miestä. Se tukee mua tässä asiassa ihan täysillä, mut silti välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja en saa henkee.
Mä tarvin apua. En vaan uskalla pyytää sitä.
Kantsii pyytää. Ite A-klinikalla PSYKOTERAPIASSA, en mä kyllä tiedä onko siitä oikeesti mitään apua. Viekkariin ne mua aika ajoin haluais, mut mä en halua mennä sinne kun tiedän ettei mun pää kestäis siellä.
VastaaPoistaMä vihaan lausetta, jota monet jaksaa hokee. "Kerran nisti, aina nisti." "Sä oot vaan kuivilla, toi on tilapäistä." Välil miettii, et mist sitä jaksamista sit pitäis repiä, mut yhä tääl ollaan.
Mä oon nyt vähän paska sanoo, mut pakota ittes syömään ja liikkuu, siit tulee niin paljon parempi olo.
Jaksamista beib.
Tää on vaa niin pieni paikkakunta, että jos meen a-klinikalle ni koht koko kaupunki tietää et oon nisti...
VastaaPoistaJa toi "kerran nisti, aina nisti" ei tosiaan oo kauheen tsemppaava lause ... Voiko ihmiset oikeesti olla niin idiootteja, että ajattelee tosissaan tollee?
Kiitos tsemppaamisesta ja siitä, että jaksat aina tulla tänne tukemaan mua. Jakselemisia sinnekin! :)