Vaikka musta ei oo hetkeen kuulunu, ni hengissä ollaan. Valitettavasti.
Viimiseen neljään viikkoon on mahtunu yllättävän paljon paskaa. Ihan ku vierottautumisen jälkeisessä masennuksessa ei olis tarpeeks kestettävää. Mut ei, totta helvetissä tähän tuli päälle vielä kaikki maholliset ihmissuhdeongelmat.
Oon ihan lopussa ja osa musta haluis luovuttaa. Ku oon selvänä, ni koko mun elämä tuntuu turhalta. Mun itsetunto on romahtanu ihan nollaan sekä oon kaupan päälle saanu sosiaalisten tilanteiden pelon. En oo pystyny palaa takas töihin ja oon oikeestaa poistunu täältä kämpäst pelkästään kauppaan.
Mut loppujen lopuks mulla on vielä jossain piilossa sen verran voimaa, että jaksan tapella vastaan. Mun unelma on elää vielä joskus normaalia elämää.
Masentaa, ahdistaa ja vituttaa. Millon tää helvetti oikein loppuu? Auttaako tähän mikään? Miten pahalta ihmisestä voi oikeesti tuntuu?
Se helvetti laimenee vähitellen, vaan ei se välttämättä koskaan lopu.
VastaaPoistaHirveästi voimia.
Vittumaisinta tässä on se ettei tiedä, millon tää loppuu. Jos siis loppuu ollenkaan...
PoistaHirveästi kiitoksia.
Yritin jo eilen kirjoittaa sulle jotakin rohkaisevaa mutta tuntuu siltä että kaikki mitä yritän sulle kirjoittaa tuntuu typerältä. Miten jonkun turhan lukijan "kyllä se siitä" ja "tsemppiä" mitenkään auttais sua kun käyt läpi näin vaikeita asioita joita kukaan muu ei varmasti ikinä tule ymmärtämään. Mutta halusin silti kommentoida ja sillä näyttää että sulla on täällä ihminen, ihan täysin tuntematon, mutta silti, joka toivoo sulle parasta ja että sä onnistut! :)
VastaaPoistaYkskään teistä ei oo turha lukija. Vaikka suurin osa teistä ei välttämättä tiedä, mitä huumehelvetti pahimmillaan on, niin teidän jokaisen tuki merkitsee mulle älyttömän paljon.
Poista