Ihan ensimmäiseks haluisin sanoo, että kiitos teille kaikille, jotka siellä ruudun toisella puolella tuette mua. Teistä on mulle enemmän apua ku edes tajuutte. Aina ku mulla on vähän heikompi päivä, niin luen rohkasevia kommentteja, joita ootte mulle jättäny. Se oikeesti auttaa.
Aloin miettimää, että millanen käsitys teillä ns. normaaleilla ihmisillä on narkkareista? Ollaanko me kaikki teijän mielestä hörhöjä, jotka kierrätte kaukaa?
Tänään on ollu aika hyvä päivä. Oon vieläkin tosi epävarma itestäni, mut parempaan suuntaan ollaan selvästi menossa. Tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa sillee, ettei mua ahistanu yhtään. Pystyn nykyää myös käymää kaupassa ilman kauheeta vainoharhailua. Miten pienistä ja muille itsestäänselvistä asioista ihminen voikaan olla onnellinen?
Se et kaupassa käyminen ei ahista on oikeesti eniten parasta! Edelleen mä käyn liian harvoin kaupassa ja vainoharhailen sitä vähän liikaa, mut parempaan suuntaan menossa. Miks kaupassa käyminen tuntuu olevan jotenkin niin hankala asia monelle. ;o
VastaaPoistaNo, multa on hassua kysyä ku en ehkä lukeudu noihin ns. normaaleihin ihmisiin. Mut mitä mosasempi ihminen ni sitä enemmän mä mietin et mikä ton ihmisen on ajanut tohon jamaan. Nä niistä puolitutuista tai tuntemattomista. Tutuista tietty vaan huolehtii.
Se on kyl mahtava tunne ku pystyy olemaa kaupassa normaalisti. Hyvä että sullaki on lähteny menee parempaan suuntaan :)
PoistaMuakin yleensä mietityttää, että mitkä asiat saa ihmisen käyttämään huumeita. Jokaisella on todennäkösesti taustalla aika paljon ongelmia.
Se on hyvä, että huolehtii tutuista. Kaveria ei jätetä :)
Narkkarit normaalielämässä ovat sellainen asia, johon en itse halua ulkopuolisena sekaantua. Jos joku on selvästi sekaisin ja näen tilanteen, voin soittaa poliisit ja yrittää huolehtia, ettei pahemmin käy. Tietenkin on aina pelko siitä, että saattaa tulla puukosta (varsinkin täälläpäin).
VastaaPoistaYmmärrän, miksi ihminen voi ajautua sellaiseen ja mikäli ystäväni joutuisi sellaiseen tilanteeseen, yrittäisin olla mahdollisimman paljon tukena. Rahaa en antaisi, lapsenvahdiksi en ottaisi, mutta näin rumasti sanottuna: ihmisiä ne narkkaritkin on. Huumeet vaan pilaa luotettavuuden.
Vastakysymys: olisitko joskus ollut valmis pettämään ystäväsi huumeiden takia?
Hyvä tietää, että oot kuitenkin valmis huolehtimaan jollain tavalla, jos jollain on hätä. On myös hyvä suhtautua vähä varauksella, ettei itelleen käy mitään.
PoistaOot oikeessa, että huumeet pilaa luotettavuuden. Tosin sekin riippuu ihmisestä ja siitä, miten pahassa koukussa ihminen on. Rahaa ei toiaan ikinä narkkarille kannata antaa, sanomattakin on selvää, että mihin se ne käyttää.
Mulle ystävät on sellanen asia, jotka menee aina huumeiden edelle. Mulle ei ikinä tulis mieleen pettää ystävää. Huumeita saa aina lisää jostain, mutta ystävät on korvaamattomia, niitä ei välttämättä saa enää takas jos pettää luottamuksen.
Mulla on aina narkkareista sellanen pelonsekainen huoli. vaikea selittää... Mun pikkusisko alotti pirin käytön 16-vuotiaana ja se sellanen huoli kai tulee siitä että ite jouduin sitä kattomaan ja yrittää auttaa kun se oli pohjalla. Sillä meni todella lujaa muutenkin elämässä ja joka ilta odotin hereillä kunnes sisko tuli kotiin koska en uskaltanu mennä nukkumaan ennen sitä. Pelkäsin että se oli kuollu ja en olisi ikinä antanu ittelleni anteeksi jos olisin vaan menny nukkumaan olematta varma että se on tullu hengissä kotiin. Niin siitä siis se huoli-osuus. Se pelko-osuus taas on tullut siitä kun oon nähny mitä se piri on siskolleni tehnyt ja miten erilainen ja kontrolloimaton se oli käyttäessään ja mä oikeesti pelkäsin sitä aina silloin hirveesti vaikka olin sitä kaksi vuotta vanhempi... en ehkä siinä mielessä oo ns. normaali ihminen koska oon nähnyt niin läheltä minkälaista narkkarin elämä voi olla, mutta eniten sanoisin että narkkarit pelottaa mua niiden arvaamattomuuden takia. Sen takia ehkä välillä kierrän kaukaa tai yritän olla tuijottamatta liikaa tms etten vahingossa loukkais sitä ihmistä ja se suuttuis tai tekisi jotain arvaamatonta. Mutta aina mulle tulee se sellanen huoli kuitenkin että voi jos mitenkään voisin tehä ton eteen jotain... Ei silti missään nimessä sääliä! Enemmän vaan sellasta että hitto ku en pystynyt siskoani auttamaan kun se käytti ja sit haluan paikata mokani auttamalla muita narkkareita. Vähän sekava kommentti mutta toivottavasti sait selvää :)
VastaaPoistaSulla on varmaan ollu mielettömän rankkaa, ku oot joutunu kantaa noin suurta huolta siskostas. Toi on varmaan pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtuu.
PoistaPiri on hirveetä ainetta, se tuhoaa ihmisen ja muuttaa luonnetta. Sillon kun mä käytin piriä, nii olin tosi arvaamaton ja saatoin menettää hermot ihan yhtäkkiä ihan mistä vaan asiasta. Mullekin pari kaveria sano sillon, että ne pelkää mua. Se tuntu aika pahalta.
Se tunne on tosiaan kauhee, ku haluis auttaa jotain läheistä, mutta siinä ei paljon puheet auta, jos ihminen on koukussa. Pitää vaan yrittää olla mahdollisimman paljon tukena ja auttaa sen verran minkä pystyy
Jep aika rankkaahan se oli mutta onneksi takanapäin ja meidän välit on paremmat kuin koskaan juuri sen takia että jaksettiin toisiamme jopa siinä tilanteessa :) sisko pääsi kuiville pitkän kamppailun jälkeen ja on nyt onnellisesti naimisissa ja kohta kahden lapsen äiti! Joten mä silti uskon että jos vaan on tarpeeksi motivaatiota ja tahtoa olla vahva niin pääsee kyllä kuiville :)
PoistaTuo aikaisempi kommentti muistutti mua yhdestä ns. vitsistä joka kerrotaan mun lempileffassa Gia. Siinä sanotaan "How do you know when a junkie is lying? Her/his lips are moving." ja se on kyl aika totta. Olen samaa mieltä että ihmisiä ne narkkaritkin on ja sen takia mulla onkin aina niistä huoli, koska melkein aina taustalla on tosiaan jotain vaikeita ongelmia. Mutta silti ei uskalla/pysty luottamaan mihinkään mit narkkari sanoo. Ja tietenkin tuntemattomien kanssa on aina se pelko että tuleeko se päälle jos siltä menee hermot.
Ihanaa, että sun siskon elämässä tapahtu tollanen käänne :) Kuiville pääseminen vaatii todellakin paljon tahdonvoimaa...
PoistaToi "vitsi" sopii mun tähän fiilikseen ihan loistavasti. On luotettaviakin narkkareita, mutta suurin osa kusettaa minkä kerkee.
Tuntemattomiin narkkeihin kannattaa suhtautua aina vähän varauksella, ikinä ei voi olla varma mitä ne keksii.
Kiva kuulla et meistä on apua ;3 mää en osaa oikein sanoo millanen kuva mulla niistä on..on niin erillaisia tapauksia.Ja riippuu paljon siitäki mitä käyttää.Jotkut on aika pelottavia iltasin kun liikkuu keskustassa ja väkisin yrittää tulla jotain kauppaan,scary ;s mut nii..ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan.Ja toisaalta tiän taas paljon kannabiksenkäyttäjiä,mut niitä en taas laskis narkkareiks ;D mut nii mun siskopuoli käytti monta vuotta kaikkee mahdollista kamaa ja oli ties missä,ja se oli hirveetä..ja nykyään sille kuuluu pelkkää hyvää :) joten en mä niitä osaa mitenkään tuomita,jokaisella on kumminkin niin erillainen elämäntarina aina kerrottavanaan..kunhan ei käy uhkaavaks/väkisin mitään yritä niin hyvä on.. ja sori sekava viesti :DDDD mut voimia sulle paljon!
VastaaPoistaOn ihan totta, että kaikki tapaukset on erilaisia ja ihmisen käyttätyminen riippuu tosi paljon siitä, mitä ainetta se käyttää.
PoistaIhana kuulla näitä onnellisesti päättyneitä tarinoita. Tosi hyvä, että sun läheinen on selvinny voittajana taistelusta huumeita vastaan :)
Kiitos :)
Vastaan kysymykseesi narkkareista. Jotkut on kyllä oikeasti kierrettävä kaukaa, kun ne on vaarallisia. Mutta on myös henkilöitä, jotka eivät ole pimahtaneita -> tarkoitan, että he ovat leppoisia, ja supliikkeja henkilöitä, eivät varasta heti kun silmä välttää, heihin voi luottaa. Jotkut taas todella ovat sellaisia, ne joita ikävästi kutsun pimahtaneiksi, aineiden jo turmelemiksi, sosiopaateiksi.. Niin, siis. Harvassahan sellaisia on, näitä mukavia nk. narkkeja., mutta muutamaan olen törmännyt, jotka oikeasti ovat saaneet luottamukseni.
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea hyvää. Aidosti ja oikeasti.
Mun mielestä on mukavaa, että tänne kommentoivilla ihmisillä on näin järkeviä mielipiteitä ja ehkä jopa melko positiivinen kuva narkkareista :)
PoistaJotku narkkarit tosiaan on luotettavia ja niille molemminpuolinen luottamus merkkaa tosi paljon. Mulla on pari narkkariystävää, jotka tarvittaessa suojelis mua vaikka henkensä uhalla.
Niitä pimahtaneita henkilöitä löytyy kyllä ihan liikaa. Lähinnä käy sääliks sellasia.
Kiitos. Toistan itteäni, mutta mun on pakko sanoo, että teidän tuki saa mut oikeesti taistelemaan entistä kovemmin :)