lauantai 11. helmikuuta 2012

Sitkee ihminen sisäänpäin itkee

Vähä ankee meininki, koska mulla ei oo mitään tekemistä enää ku en narkkaa. Huumepäissä ihan mikä tahansa tekeminen tuntuu kivalta, mut sama ei päde selvinpäin. Viittiikö joku kertoo, että mitä helvettiä normaalit ihmiset oikee touhuu vapaa-ajalla, jos ne ei narkkaa!?

Jotenki sellanen olo, että jotain olennaista puuttuu. Ja niin puuttuuki, nimittäin kaikki subuun liittyvä. Rakastan esimerkiks sitä, ku saan väsätä itelleni käyttöannoksen. Se on sellanen rituaali, vähä niinku joka-aamunen kahvi & tupakka . Tosi vaikee jättää se tapa pois, tuntuu niin tyhjältä ilman sitä.

Subun himo on nyt kovempi ku pitkään aikaan, tekis vaan niin paljo mieli vetää vaan yhet vedot. Tosin tiiän, etten pystyis antaa itelleni anteeks jos tässä vaiheessa ratkeisin ja se ei todellakaan jäis siihen yhteen kertaan.

Yks entinen narkkari sano mulle, että sen tapauksessa aineen himo ei koskaan oo täysin hävinny, mutta sen kanssa on oppinu elämään. Toivon enemmän ku mitään muuta, että mun tapauksessa tää menee jossain vaiheessa ohi, mitä siitäki tulee, jos koko vitun loppuelämä on pelkkää mielihalujen kanssa taistelua?

2 kommenttia:

  1. Elämä on pelkkää mielihalujen kanssa taistelua, oli riippuvuutta tai ei. :/ On asia erikseen, pystyykö ja jaksaako niitä mielihaluja vastustaa.

    Hirmuisesti tsemppiä. Sä jaksat. Oot vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tällä hetkellä mulla ei oikein oo jaksamista vastustaa mielihaluja :/ Ja kiitos, vaikka jaksaminen on loppu ni en todellakaan aio retkahtaa!

      Poista