Riippuvuus

Sairastuin kunnolla huumeriippuvuuteen noin 2 vuotta sitten. Sitä ennen olin 15-vuotiaasta asti sekoillut kaikkien mahdollisten päihteiden kanssa, mutta sillon pysty helposti olemaan vaikka viikon ihan selvinpäin. Nyt se ei enää onnistu mitenkään, tällä hetkellä mun riippuvuuden aste on sitä luokkaa, että kun viimisen annoksen vetämisestä kuluu 12 tuntia, oon jo niin huonossa jamassa etten jaksa tehdä yhtää mitään ja joka paikkaan sattuu. Käytän siis huumeita päivittäin ja mun maailma romahtaa, jos joudun olemaan ees yhden päivän ilman.

Enää en käytä huumeita sen takia, että niistä tulis hyvä olo. En edes oo saanu subusta hyvää oloo enää pitkään aikaan. Vedän sitä vaan sen takia, että pysyisin terveenä ja pystyisin toimimaan normaalisti. Että pääsisin aamusin sängystä ylös.

Oon yrittäny lopettaa helvetin monta kertaa. Pari kertaa oon ollukkii jo melkein 2 kuukautta ilman, mut sitte sitä on vaan ajatellu että "no jos nyt vaan tän yhen kerran vielä". Ei tarvi varmaa edes sanoo, ettei se todellakaan oo jääny siihen yhteen kertaan.

Nyt tätä kirjottaessa tuntuu siltä, että haluun oikeesti lopettaa. Hetken päästä huomaan ajattelevani kuitenki ihan toisin. Tai sitte vaan lykkään sitä päätöstä myöhemmäks.
Mä tiedän, että tää riippuvuus menee sitä pahemmaks mitä kauemmin käytän, mut huumeet on ollu iso osa mun elämää jo pitkän aikaa, enkä oikeestaa enää muista miltä ns. normaali elämä tuntuu. Mulla on sellanen viha-rakkaussuhde huumeisiin, että mulla on ajatukset niin sekasin ku voi vaan olla.

Lopettaminen vaa yksinkertasesti pelottaa mua niin paljo ettei mitään rajaa.