Rakkaus

Multa on kysytty, että mitä hyvää huumeissa on. Faktahan on se, että niissä ei oo mitään hyvää kenenkään muun, ku käyttäjän mielestä. Ihminen, joka ei oo ollu riippuvainen huumeista, ei voi ikinä ymmärtää sitä suhdetta mikä niihin syntyy.

Kukaan, joka ei oo huumeita käyttäny, ei voi tajuta miten mukavaa on rankan työpäivän jälkee vetää annos ja makoilla sohvalla samalla ku helvetin voimakas euforia alkaa hiipii päälle, miten hyvältä toisen ihmisen kosketus tuntuu aineissa tai miten ihanaa iltasin on ryömii omaan sänkyyn, joka tuntuu siinä levollisessa pöllyssä maailman parhaimmalta ja pehmosimmalta paikalta.

Opiaatit on mun elämäni rakkaus. Ne nostaa mut aamusin sängystä ylös, auttaa mua tuntemaan itteni normaaliks ihmiseks ja saa mut kestämään melkeinpä mitä vaan.

Ku vedän opiaatteja, huoli ja epätoivo helpottaa. Tulee tunne, että kaikki järjestyy. Kukaan ei pysty satuttaa mua. Kipeet muistot häipyy johonki kauas, eikä saa musta otetta. Tunnen oloni hyväks, enkä pidä itteeni maailman paskimpana ihmisenä.

Vaikka elämä opiaattien kanssa onkin vankilassa elämistä, niiden avulla pääsen turrutettuun maailmaan, missä mulla on paremmat mahollisuudet pysyä järjissäni.