sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vieläkö ootte täällä?

Anteeks taas siitä, etten oo pahemmin kirjotellu.. Ajatukset ei oo viime aikoina ollu oikein kasassa. Mulla oli subusta parin kuukauden tauko, mutta ratkesin. Lopetin taas. Ratkesin jne... Nyt ollu taas muutaman päivän ilman, pirin voimalla aikalailla menny ja ihan hyvä olo on tähän asti ollu.

Tää koko huumepaska on viime aikoina menny niin, että lopetan aina hetkeks, että tolet laskee. Sit alotan taas ja ku ei enää tuu bupresta oloja, ni ei kiinnosta enää vetää ja lopetan. Ei tää ennen oo näin menny, mun on paljon helpompi lopettaa ku aikasemmin. Siinä on vaan se, etten kestä tätä saatanan vuoristorataakaan yhtään sen paremmin. Joko käytän tai en käytä ja PISTE.

Kun olin pitkään selvänä, huomasin itessäni muutaman pelottavan asian. En oo koskaan tajunnu, että subu muuttaa mua ihmisenä niin paljon. Kaikki teot mitä oon tehny ja sanat mitä oon sanonu käyttöaikanani, tuntuu selvänä helvetin vääriltä. Selvänä mietin sitä, miten oon muita loukannu ja kaipaan tiettyjä ihmisiä ihan kauheesti. Sitte taas ku vedän ni kaikki on niin kivaa ja ihanaa, että siinä ei sitte kyllä paljo ikävöidä eikä kaduta omia tekemisiä, vaan vetäydytään siihen omaan maailmaan, jossa kaikki on täydellistä.

En tällä hetkellä tiedä missä mä olen. Tasapainoilen kahden ihan erilaisen maailman välillä ja musta tuntuu, etten sovi kumpaankaan. En enää tiiä kuka oon. Se ihminen joka oon ollu monta vuotta buprenkäyttäjänä vai se, joka oon ollu nyt pari kuukautta ilman huumeita?? Ittensä hukkaaminen on mulle ihan uus juttu.

Muistan ku Elokuussa olin ollu kuukauden ilman. Heräsin seittemältä aamulla ja lähdin lenkkeilemään läheiselle rantatielle. Aurinko paisto, oli lämmintä eikä yhtään ihmistä missään. Juoksin niin kovaa, ku jaloista ikinä lähti ja mun mielessä oli vaan yks ajatus: Mä oon VAPAA kaikesta paskasta ja hallitsen omaa elämääni. Antaisin mitä vaan, jos voisin tällasena heikkona hetkenä (kirjotan tätä jostain syystä hillittömästi itkien) tuntee uudestaan jotain tollasta.


Joka tapauksessa, toi tunne oli jotain niin mahtavaa, että se tsemppaa mua jatkamaan tätä loputtomalta tuntuvaa tappelua..