Narkkari. Nisti. Tuntuu ihan siltä, että mun otsassa lukis jompikumpi noista sanoista.
Oon menny lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. vierottautuminen lähestyy, siihen on noin kuukausi aikaa. Oon nyt tiputtanu mun annosta pikkuhiljaa, että viekkarit ei olis sit niin pahat. Oon ollu jotain 2 viikkoo puolkipeenä ja rupeen olemaa aika zombi jo. Ruoka ei maistu, oon laihtunu jonku verran enkä jaksais tehä oikein mitään.
Psyykkinen puolikaan ei ihan kunnossa oo. Mulla on kaiken aikaa päällä kauhee alemmuuskompleksi ja haluisin vaa ryömii johonki piiloon kaikelta...
En tiiä mitä tekisin ilman mun ihanaa miestä. Se tukee mua tässä asiassa ihan täysillä, mut silti välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja en saa henkee.
Mä tarvin apua. En vaan uskalla pyytää sitä.
